*

Verbaalia maanpuolustusta Ajatukset ja aatteet, joilla isänmaatamme ajetaan huonoon suuntaan tai estetään kulkemasta oikeaan, ovat suurin tällä hetkellä Suomea uhkaava tekijä, ja ne tulee selättää järkiperäisellä keskustelulla.

Kiireen tuolta puolen

Hei taas. Minut määrättiin astumaan kaksi kuukautta sitten, 7.11., Saramäen vankilaan, koska olin ollut niin julkea, että kieltäydyin minulle laissa määrätystä pakkotyöstä. Marraskuussa kirjoitin blogissani miten minut siirrettiin toiveeni mukaisesti avovankilaan Käyrään ja miten lusiminen lähti liikkeelle. Nyt on aika päivittää kuulumisia.

Marraskuun viimeisenä aloitin avovankilatyöt. Se on noin kolme viikkoa myöhemmin kuin työnjohto alunperin tarkoitti. Yksittäinen vankilatyöntekijä oli kuitenkin unohtanut kertoa asiasta minulle, joten syntyi pieni informaatiokatkos. Työt alkoivat pari viikkoa myöhässä, mutta eihän vankilassa millään ole kiire, joten väliäkös tuon.

Työtehtäviini kuuluu vankien ja henkilökunnan saunatilojen peseminen ja ensinmainitun lämmittäminen. Lisäksi vastaan perhetapaamistilan, askarteluhuoneen ja pelisalin siistiydestä. Koska vangitkin ovat titttelinkipeitä, ei työnimikkeeni ole putsari vaan saunamajuri. Intissä kieltäydyin heti, kun siihen tuli tilaisuus, joten en kerennyt siell kuin alokkaaksi. Vankilaan tullessani minusta tehtiin majuri.

Palkkaa maksetaan 4,50 euroa tunnilta ja siitä otetaan verot ja 1,60 euroa ylläpitokustannuksia tuntia kohden. Ei kuulosta hääviltä, mutta vankilaolosuhteissa tuo on ihan hyvin. Ei siellä vankilassa menojakaan ole kummemmin. Lisäksi jos työt eivät maita, niin Saramäessä on aina tilaa. Sinne saa nopeasti kyydin, jos haluaa. Saunamajurin hommat ovat myöskin eräitä talon parhaista töistä, kun niitä saa tehdä ilman jatkuvan valvonnan alaisena olemista ja omalla harkinnalla.

Jotkut pääsevät käymään avovankilan ulkopuolellakin töissä tai koulussa. Koulussa käyvät saavat tavalliseen tapaan opintotukea ja töissä talon ulkopuolella käyvät joko vankilan osoittamissa töissä tai siviilitöissä. Palkkaa maksetaan talon ulkopuolella tehtävistä töistä tietenkin enemmän.

Tänään lauantaina 7.1. alkoi lomakauteni. Se tarkoittaa sitä, että saan kahden kuukauden aikana käyttää yhteensä kolme vuorokautta poistumislupia. Hain lomaa tietysti heti, kun siihen tarjoutui mahdollisuus, ja olenkin tämän päivän viettänyt siviilissä perheeni ja ystävieni seurassa. Lomani on kuitenkin vain puolen vuorokauden mittainen, joten kahdeksalta tulee olla takaisin vankilassa.

Tavallisestihan lomakausi ei aukea näin nopeasti, mutta minun tuomioni on muutenkin vähän erikoistapaus. Nuorena rikoksentekijänä olisin normaalisti jo vapautunut, koska 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta istutaan yleensä vain kolmannes.

Perhe on käynyt tapaamassa minua vankilassa muutamia kertoja, samaten pari kaveria on käynyt kerran. Vierailijoita voi käydä vankilassa viikonloppuisin ja pyhäpäivinä maksimissaan neljä kerrallaan, jos vierailusta on ilmoitettu henkilökunnalle etukäteen. Lyhyet, muutaman tunnin mittaisetkin tapaamiset ovat olleet erittäin piristäviä. Puhelin ja kirjeet eivät korvaa tuttujen ihmisten näkemistä kasvotusten.

Nyt, kun lomakausi on alkanut ja tuomiosta on jo yli kolmannes takana, homma on jo melkein voiton puolella. Poistumisluvat antavat aina jotain odotettavaa, kun vähän väliä pääsee pistäytymään vankilan ulkopuolella tapaamassa perhettä ja ystäviä. Ensimmäinen lomapäivä tuntuu tässä vaiheessa todella mahtavalta, ja saa vain odottamaan seuraavaa ja lopulta sitä vapautumista. Tulen luultavasti käyttämään suurimman osan lomistani puolen vuorokauden mittaisina, koska onhan se ihan yhdentekevää nukkuuko kotona vaiko vankilassa.

Arki vankilassa on lähtenyt rullaamaan oikein mukavasti. Työ ei ole liian raskasta. Toisaalta noilla palkoilla ei kukaan voi olettaakaan, että töitä paiskittaisiin niska limassa. Liikuntamahdollisuuksia olen käyttänyt toistaiseksi melko vähän, toisaalta luettua on tullut senkin edestä - ei nyt mitenkään aivan valtavasti, mutta huomattavasti enemmän kuin kuin siviilissä. Myös shakkilauta ja -nappulat ovat käyneet viime viikkoina tutuiksi, kun olen pelannut joitakin pelejä muiden vankien kanssa.

Joulu vankilassa ei ollut lainkaan niin ankea kuin etukäteen uumoilin. Meidän tupaan saatiin jopa joulukuusi ja ruokaan oltiin panostettu kirkkaasti odotuksiani enemmän. Perunoiden, kahden kinkkusiivun ja porkkanalaatikkokökkäreen sijaan tarjolla oli täysivertainen joulupöytä, vaikkei se tietenkään kyennyt kilpailemaan aiempien vuosieni antimien kanssa.

Saramäessä jouluateria ei kuulemma ole aivan yhtä laadukas, vaan vastaa enemmän kuvittelemaani kolmen kinkkuviipaleen linjaa. Saramäki on muutenkin todellinen laitoksen perikuva ja vastaa sitä, mitä ihmiset vankilasta kuvittelevat. Avovankila taitaa olla lähinnä kesäleiri kivitaloihin verrattuna. Saan vain huokaista helpotuksesta, ettei Saramäessä tarvinnut viettää kuin muutama päivä, vaikka eipä kuusi kuukautta siinäkään talossa maailmanloppu olisi ollut.

Avovankila vaikuttaa kokemani perusteella melko fiksulta laitokselta. Se ei erkaannuta lyhyitä tuomiota istuvia liiaksi yhteiskunnasta ja toisaalta toimii hyvänä välilaskuna pidempien tuomioiden lopussa ennen tavalliseen elämään palaamista. Silti se ei ole aivan liian lepsu, joten touhusta ei puutu pelotevaikutusta kokonaan. Vaikken omaa tuomiotani hyväksykään, on positiivista, ettei sitä tarvitse lusia huonoissa olosuhteissa.

Vappusimat joudun vielä juomaan vankilassa, mutta vapaus koittaa parahiksi kesäksi. Vankilan portit aukeavat - kuvainnollisesti, Käyrän vankilassa ei ole muureja tai porttia - minulle viides toukokuuta. Istuttavaa siis riittää yhä, mutta kyllä vapaus vielä koittaa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

K Veikko

Minullakin oli tarkoitus mennä vankilaan. Sovittaa liikennesakko yhteiskunnan kanssa viettämällä määrättävä aika vankilassa. Mutta sitten tuli työeste ja sovitin rikokseni rahalla.

Oikein mukava kuulla, että siellä vankilassa on viihtyisää. Jostain luin, että internettikin sallitaan esivallan määräämissä rajoissa.

Pertti Metsä

Vapaana vankilasta, niin heti nettiin ja Uuden Suomen blogiin. Hyvä homma.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tiedotus on jopa tärkeämpää kuin itse teko.

Itse suoritin siviilipalveluksen viimeisen kuukauden Turun lääninvankilassa neljä viikkoa nälkälakkoillen. Parin viikon jälkeen jo Turun Sanomien toimittaja kävi haastattelemassa, iltalehdistä taisi molemmista toimittajat soitella eli juttu oli kaikissa valtamedioissa paitsi TV:ssä. Jotain tiedotetta minäkin taisin lähetellä, mutta rauhanasemalla tiedotus pääosin hoidettiin. Lomapäivä oli 29. ja silloin Turun sadankomitea järjesti lehdistötilaisuuden, jossa minä olin pääpuhujana.

Minulle se oli vain erilainen lomareissu, joten arvostan totaaleja totaalikieltäytyjiä ;)

Lauri Korhonen

Oikein toimittajat ja kaikki. Mitä sitä ei ihminen tekisi tullakseen kuuluisaksi ja arvostetuksi. Samaan tapaan ajatteli myös Otto Wille Kuusinen.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Siihen aikaan siviilipalveluksen kesto oli 16 kk ja Amnesty adoptoi totaalikieltäytyjiä mielipidevangeiksi. Minä olin vanhan systeemin läpikäynyt eli 12 kk mies. Uskoakseni kesälomallani oli se vaikutus, että noin vuosi sen jälkeen nälkälakkolaisia oli 4 kpl ja pian sen jälkeen palvelusaika lyheni 3 kk.

Olin Aseistakieltäytyjäliiton hallituksessa ehkä vielä tuon kesäloman aikaan, mutta jättäydyin sieltä pois viimeistään pian sen jälkeen. Turun sadankomiteassa jaksoin vuoden tai pari pidempään. Asia ei ollut minulle enää henkilökohtainen ja olin tehnyt tehtäväni.

80-luvun loppuvuosina pystyi vielä tekemään näyttäviäkin asioita ilman, että ne olisivat jääneet elämään nettiin loppuajoiksi. Jos googlaat minua, huomaat, että olen tullut hieman kuuluisaksi ihan muilla avuin. Kesälomasta et löydä yhtään mitään. Täyskaimoja löytyy, joten hakuehto '"raimo koski" linux' antaa täsmäosumia noin 8400 kpl.

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Kuuluisuuden hankkimiseen voisi ehkä olla jotain vähän helpompiakin keinoja. Kieltäytymällä ja herättämällä siitä keskustelua voi vaikuttaa lainsäädäntöön, ja usko pois: jos voisin vaikuttaa yhtä tehokkaasti ilman naamaani ja nimeäni, menisin ilman naamaa ja nimeä. Vaikka suhtautuminen totaalikieltäytyjiin on yleisesti ottaen aika positiivista, niin on olemassa sun tapaisia juntteja, jotka suhtautuvat jopa vihamielisesti totaaleihin.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

"Palkkaa maksetaan 4,50 euroa tunnilta ja siitä otetaan verot ja 1,60 euroa ylläpitokustannuksia tuntia kohden. Ei kuulosta hääviltä, mutta vankilaolosuhteissa tuo on ihan hyvin."

Onhan tuo enemmän kuin asepalveluksessa, jossa varusmiehet saavat suunnilleen tuon verran vuorokaudessa. Hieno homma, että olet jaksanut pitää periaatteistasi kiinni. Kaikenlainen orjatyötä vastaan taistelu on arvokasta. Tsemppiä!

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Toimituksen poiminnat