*

Verbaalia maanpuolustusta Ajatukset ja aatteet, joilla isänmaatamme ajetaan huonoon suuntaan tai estetään kulkemasta oikeaan, ovat suurin tällä hetkellä Suomea uhkaava tekijä, ja ne tulee selättää järkiperäisellä keskustelulla.

Dyykattu ruoka

Söin muutama päivä sitten rasiallisen kirsikkatomaatteja ja kaksi rasiallista viinirypäleitä. Ne olivat aivan tavallisia kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä. Bloggaamisen arvoiseksi nämä kyseiset kirsikkatomaatit ja viinirypäleet tekee se, että hain ne roskiksesta.

Suomessa heitetään roskiin syömäkelpoista ruokaa jopa yhtä paljon kuin syödään. Syynä tähän on osittain tiukat elintarvikelait, jotka vaativat, että ruoka heitetään pois todella pian. Säädökset määräävät valmistajia pistämään viimeisen päivämäärän leimat melko jämptisti paketteihin ja pusseihin, jotta kukaan ei tulisi kipeäksi. Toisaalta kaupat eivät saa myydäkään vanhentuneita tuotteita, edes alennettuun hintaan. Laki ei juuri anna muuta vaihtoehtoa kuin laittaa ne roskiin.

Roskiksestakin haettu ruoka kelpaisi monelle – muun muassa minulle. Tätä kaupat eivät kuitenkaan halua, koska dyykkari ei maksa tuotteista rahaa, ja tämä saattaa vähentää kauppojen myyntejä. Kyseessä saattaa jossain määrin olla myös vastuukysymys. Lisäksi joissain paikoissa olen kuullut joidenkin idioottien dyykkaajien sotkevan roskisten seudun. Se, jos mikä, saa kauppiaat suivaantumaan dyykkaajille.

Mielestäni kaupoille tulisi antaa jonkinmoinen kannustin dyykkauksen mahdollistamiseksi roskiksistaan, jotta madollisimman vähän ruokaa menisi roskikseen. Jos roskiksesta löytyvästä ruoasta saisi joku bakteeritartunnan, olisi pidettävä huoli siitä, ettei kauppiaalle voi missään tapauksessa tulla siitä vastuuta.

Jos esimerkiksi dyykkauksen mahdollistamalla voisi kauppa saada oikeuden myös myydä erillisessä laarissa jo muutaman päivän vanhoja tuotteita, ottaisi moni kauppa varmasti tilaisuuden vastaan. Myöskään vanhentuneiden tuotteiden laarista ostetusta tuotteesta saadusta ruokamyrkytyksestä ei tulisi voida syyttää kauppiasta, koska asiakasta on varoitettu tuotteen mahdollisesta pilaantumisesta.

Vikaa on myös kotitalouksissa, kun puhutaan ruoan menemisestä roskikseen. Ruokaa ostetaan liikaa, ja sitä joutuu roskikseen erittäin paljon, kun ruokaa valmistetaan liian paljon tai se pääsee pilaantumaan jääkaapissa.

Kaikki tietysti ovat sitä mieltä, että kaikki tuotteet ovat aina ja iankaikkisesti liian kalliita, mutta olisiko ruoka liian halpaa, kun sitä heitetään pois? Kannattaako meidän oikeasti käyttää yhteisiä verovarojamme maataloustukiin, jos tämän johdosta ruoasta tulee niin halpaa, että sitä voi heittää pois? Maataloustukien kanssa tai ilman, ruoka on silti yhtä kallista meille kaikille. Osa ruoan hinnasta vaan maksetaan jo suoraan palkasta.

Aina, kun roskikseen menee ruokaa, vaikka joku olisi voinut syödä sen, on kyse tietyssä määrin ylituotannosta, joka on todella epätehokasta. Jos dyykkaaminen ja vanhentuneiden tuotteiden myyminen kaupoissa alennuksilla mahdollistettaisiin, voitaisiin liiallista maataloustuotantoa vähentää, ja yhteisiä resurssejamme säästyisi, eikä luonto saastuisi, kun viljelyn myötä myös sinne dumpatut lannoitteet vähenisivät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Minulla ei muuten ole Turun suunnalla tällä hetkellä mitään vakiomestaa, kun edellinen meni jo puolisen vuotta sitten alta. Pari päivää sitten kierrellessäni löysin erään roskiksen, josta oli lukko rikki, josta sain mainitut tomaatit ja rypäleet. Jos siis joku haluaisi avittaa hyvän paikan kanssa, tai haluaisi vaikkapa dyykkausseuraa Turun alueella, niin yhteyttä voi ottaa ;) etunimi.sukunimi@piraattipuolue.fi

Käyttäjän Keskonen kuva
Henri Kivistö

Itse Turun keskustaa ja sen liepeitä aktiivisesti useita vuosia dyykattuani, olen tullut huomaamaan kuinka paikat ovat vähentyneet radikaalisti. Vieläpä 2000-luvun puolivälissä oli aivan keskustassa ja sen laitamilla useampia loistavia dyykkimestoja. Tänä päivänä joutuu lähtemään aika paljon kauemmas, jotta natsaa. Aivan keskustassa ei ole mielestäni enää mitään varteenotettavaa kauppaa, paitsi satunnaisesti oikein hyviä saaliita jakava Eerikinkadun Siwa.

Silmät auki silti kannattaa aina kulkea. Esimerkiksi Portsan alueella on näkynyt parin viikon ajan useampia roskalavoja, sisältäen polkupyöriä, lamppuja, tuoleja, hyllyjä...

Itsellänikin n. 90% huonekaluista on dyykattuja. Kaikista parasta on, kun niitä saa tuunata täysin omannäköisiksi.

Käyttäjän Keskonen kuva
Henri Kivistö

"Missä kohtaa Eerikinkatua on SIWA?"

Hups, tuli pieni huolimattomuusvirhe. Siis se Siwahan sijaitsee Yliopistonkadulla.

K Veikko

Valmistajalle kierrätysvastuu.

Ruuassakin, niin kuin elektroniikkajätteessä, voitaisiin valmistaja velvoittaa ottamaan vastaan palautuva kierrätysruoka (ainakin siltä osin kuin sitä ei ole vielä laitettu suuhun) ja todistettavasti kierrättämään se.

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Menisi ehkä vähän vaikeaksi.

K Veikko

Vaikeaksi menee...

Nimen omaan tämä "kaikki helpoimman kautta" -asenne ja elämänfilosofia on sekä roskaruuan ja roskiin heitetyn ruuan synty ja juuri.

Et siis itsekään ole valmis laittamaan tikkua ristiin tilanteen muuttamiseksi mutta valittaa osaat.

Käyttäjän topiassalonen kuva
Topias Salonen

Öm, mielestäni asiallinen blogitus aiheesta on juuri tikkujen ristiin laittamista. Blogittaminen ja epäkohdista valittaminenkin on tekemistä. Ja on Tuomas ehdokkaanakin, joten halua vaikuttaa asioihin näyttäisi muutenkin olevan.

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Ei asioita silti tietoisesti liian vaikeiksi kannata tehdä. Sitä paitsi tuo kierrätysvastuu saattaisi ikävästi vääristää asioita siten, että pian hyllyiltä ei löytyisi muuta kuin lisäaineita täyteen pumpattuja vikkoja kestäviä tuotteita. Elektroniikan kanssa kierrätysvastuu voi toimia, koska ne lähtökohtaisesti ovat pidempikestoisia tuotteita, eivätkä ruoan tapaan saman tien käytettäviä.

K Veikko

Olet aivan oikeassa.

Ratkaisu tuhlailuun ei löydy perinteisistä savupiipputeollisuus-malleista, kaikki vaikeimman kautta, ja jos löytyykin, ovat nuo ratkaisut mielettömän kalliita ja loppupelissä entistä tuhlailevampia.

Ratkaisu löytyy käyttäytymismalleista ja ihmisen henkisyyden kehittymisestä, moraalisesta käyttäytymisestä. – Mitä yksittäinen ihminen oikeastaan voi muuta kuin kirjoittaa, puhua ja videoida oman käsityksensä yleisön saataville. – Ehkä niistä miljoonasta ilmaan heitetystä ajatuksesta sitten yksi on se joka aiheuttaa muutoksen.

Täytyy myöntää että Tuomas on tehnyt tämän asian eteen enemmän kuin minä: Hän on dyykannut.

Miksi pidämme keräilyammattien, jollainen dyykkaaminen puhtaimmillaan on, harjoittamista jotenkin halveksuttavana ja ala-arvoisena. Ihmiskunnan historiassa selviytymiseen on keräily vaikuttanut enemmän kuin mikään muu ammatti. – Ja se saattaa katastrofaalisen luonnontuhon jälkeen olla myös se ammatti, joka ylipäätään mahdollistaa lajin säilymisen.

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Roskiin ei tulisikaan heittää mitä sattuu. Tiedän joidenkin yritysten lahjoittaneen vanhentuneita tuotteita esim. hyväntekeväisyyteen. Mutta en itse dyykkaa, tehköön sen muut.

Käyttäjän topiassalonen kuva
Topias Salonen

Aktiivisena dyykkaajana en ole kyllä pahemmin törmännyt dyykkareiden sotkemiin roskiksiin. Sen sijaan olen useamman kertaan törmännyt kauppiaiden dyykkauksenestokeinoihin. Esimerkiksi jogurttipurkki on viilletty kyljestä auki ja tyhjennetty kaikkien muiden ruokien päälle. Tämähän dyykkarille on enemmänkin ilkeyttä kuin este. Valtaosa paketeista on kuitenkin ilmatiiviitä ja jogurttien tyhjennys tekee dyykkaamisesta vain likaisempaa. Kotona kuitenkin joka tapauksessa kaikki dyykatut tuotteet tulee pestyä.

Ruotsissahan taas taisi olla tapauksia, joissa kauppiaat olivat myrkyttäneet roskiksiin heitetyt ruuat dyykkaajien karkoittamiseksi.

PS. Juuri viime yönä dyykkasin itselleni Ikean ruokapöytälevyn, jota olin harkinnut Ikeasta ostavani. Myös toinen kitarani ja 70-luvun design-nojatuolini ovat dyykattuja :D

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Ei se tarvitse kuin yhden ajattelemattoman dyykkarin, niin menee kauppiaalla hermo koko sakkiin. Sen takia kannattaa olla tarkkana. Ei ne kauppiaat aina ihan vain kiusakseen tee, vaikka on sekin joskus ehkä motiivina. "Ette maksa ette syö" -periaatteella, miettimättä sen enempää sitä, että ruokaa menee haaskoon.

Itselläni on myös dyykattu keinutuoli.

Janne P Hukkinen

Aihe on tärkeä ja hyvä, että se otettiin esille. Ainoa ongelmallinen kysymys, joka nousi mieleeni on se, miten maataloustukien mahdollisesta lopettamisesta seuraavasta rakennemuutoksesta selvittäisiin?

Maalaisuutta(an) vihaaville kaupunkilaisille tämä ei varmaan ole suurikaan ongelma, mutta elämänsä tilansa hoitaneelle ja perheensä elättäneille elämäntaparaatajille tämä varmasti on tärkeä kysymys.

"Maataloustuet ovat Suomessa 4 miljardia euroa vuodessa, kun välilliset tuet kuten tullimuurilla korotettu hintataso huomioidaan." (HS 5.2.2009 wikipedian mukaan). Tuet, joita yhteiskunta maksaa työttömille ja toimeentulotukea saaville, ovat käsitykseni mukaan 3,5 miljardia euroa vuosittain. Mitä väitteitä tämän vertailun perusteella voitaisiin esittää, suuntaan tai toiseen?

Janne P Hukkinen
kansanedustajaehdokas
Helsingin vaalipiiri
Piraattipuolue

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

Dyykkausreissuista paras oli viime kesänä, kun lähikaupan kylmälaitteet eivät kestäneet helteitä. Puolessa tunnissa oli jääkaappi täynnä juustoja, (niitä kalliimpia) mehuja, leikkeleitä sun muuta kivaa. Äkkiseltään arvioituna saaliin olisi voinut laskea satasissa.

Joku onnekas raportoi löytäneensä kymmeniä tölkkejä siidereitä roskista. Niissä ei ole viimeistä käyttöpäivää, joten moisen saaliin ennakoiminen on hiukan vaikeeta.

Lukot ovat yleistyneet, mutta samalla työkalut lukittujen roskisten avaamiseksi. Yleensä riittää karmien muttereiden irroittaminen. Pahin tarina minkä olen kuullut, kauppias teki ympäristörikoksen kaatamalla roskiin ruokien päälle maalia. Mielestäni ansaittu oli dyykkareiden kosto, roskiksen sisältö löytyi kaupan oven edestä aamulla. Loppui lyijyllä myrkyttäminen kertaheitosta.

Mutta miten tämän vastakkainasettelun sitten saisi korjattua? Direktiivit kieltävät vanhentuneen ruuan eteenpäin jakamisen, joten käytännössä sääntelyllä on tehty mahdottomaksi tuotteiden eteenpäin jakaminen, vielä kun ne ovat kaupan hallussa. Sen sijaan jätehuollon omaisuudeksi ruoka muuttuu, heti kun se roskikseen on kipattu. Hekään eivät tykkää dyykkareista, kun veloitettavan jätteen paino vähenee - siksi lukot.

Kenties kauppojen pitäisi jakaa hyväntekeväisyyteen viimeisen päivän tuotteet vielä aukioloaikana? Tai sitten roskayhtiöiden muuttaa politiikkaansa avoimemmaksi ja yleishyödyllisemmäksi.
______________________________________________
Ahdistaako demokratiavaje? http://k4rv1n3n.net/

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tämä nyt menee aiheen vierestä, mutta ruuan tuhlauksesta kyse tässäkin.

Jokunen vuosi takaperin nousi iso poru eräästä etnisestä ravintolasta. Kyseisessä ravintolassa oli lounasaikaan seisova pöytä.

Kaikki olemme nähneet niitä ahneita porsaita, jotka mättävät lautasensa pullolleen ruokaa, eivätkä sitten jaksakaan syödä annoksiaan loppuun. Valtavat määrät hyvää ruokaa menee hukkaan.

Kyseinen ravintola alkoi periä ylimääräistä maksua ruuan pois heittäjiltä. Eikös tämä idiootti kansa nostanut valtavan äläkän ravintolan toiminnasta.

Itse kannatan tuollaista sakkomaksua kaikkiin ravintoloihin, joissa on seisova pöytä.

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

"Itse kannatan tuollaista sakkomaksua kaikkiin ravintoloihin, joissa on seisova pöytä."

Voi kannattaa kyllä. Esimerkistäsi näkyy kulutusyhteiskunnan itsekäs mentaliteetti, itsetuhoinen lyhytnäköisyys - näin melodramaattisesti kuvaillen.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Erittäin hyvä kirjoitus aloittajalta.
Itseäni hieman inhoittaisi roskiksesta ruoan hakeminen, mutta toki tiedän, että syötävää ruokaa heitetään roskiin runsaasti.

Aloittaja oivallisesti mainitsi vaikutuksen ruoan ylituotantoon- ja sitä kautta tietysti kalliisiin maataloustukiin.

Dyykaaminen vaatii tietysti hieman röyhkeyttä, mutta kerron kuinka se onnistuu:

Kauppojen, suurtenkin jätesäiliöt ovat sillä puolella myymälää, josta logistiikka tapahtuu, eli takaoven puolella.

Samasta ovesta vaan sisään, mistä jakeluautojen kuljettajatkin, ja pääset alueelle (eteisalue) jossa roskikset sijaitsevat. Et ole vielä siis myymälän puolella, vaan eteisessä.

Roskikset eivät ole lukittuja. Siellä on biohajoaville, eli ruoalle oma säiliönsä,- ja kuivajätteille omansa.

Sinne vaan röyhkeän rohkeasti, jos kiinnostaa. Rekkakuskit- ja jakeluautojen kuskit eivät sinusta välitä. Niillä on työ viety niin kireälle, etteivät ne ehdi ympäristöään seurata.

jos vielä pukeutuisit jonkinlaisiin työhaalareihin, niin saat toimia aika vapaasti. Jos kaupan puolelta joku tulee tuomaan roskia, väistyt hetkeksi sivuun,- ja jatkat kun on mennyt pois.

Näin siis Tampereella, mutta ei poikkea Turusta tässä mielessä.

Toimituksen poiminnat