*

Verbaalia maanpuolustusta Ajatukset ja aatteet, joilla isänmaatamme ajetaan huonoon suuntaan tai estetään kulkemasta oikeaan, ovat suurin tällä hetkellä Suomea uhkaava tekijä, ja ne tulee selättää järkiperäisellä keskustelulla.

Maailma ilman tekijänoikeuksia?

Suuri osa ihmisistä varmasti yhtyy ajatukseen, että nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaiset ”hyvitysmaksut” ovat kaikkea muuta kuin järkevät. Satojen tuhansien eurojen korvaukset musiikin jakamisesta netissä ilman osoitettua haittaa vaikuttavat melko naurettavilta, eikä oikeudenmukaisuudesta ole tietoakaan. Jopa murhasta voi päästä muutaman vuoden istumisella, mutta Antti Tuiskun musiikin ja Salattujen Elämien jakamisesta vertaisverkossa voi saada elinikäisen velkavankeuden.

Lisäksi tekijänoikeuksien valvonta heikentää jokaisen ihmisen – myös niiden, jotka eivät riko lakia – yksityisyyden suojaa, eikä elinikä + 70 vuotta juuri motivoi ketään tuotteliaaksi, kun yhdellä hittibiisillä tai -kirjalla voi elää koko loppuikänsä.

Koska tekijänoikeuslakien kohtuullistamista vastustavat pelkäävät, ettei kulttuurilla voisi tehdä rahaa ilman nykyisen kaltaisia tekijänoikeuksia, ajattelin todistaa toisin viemällä ajatuksen vielä pidemmälle. Mitä jos tekijänoikeuksia ei olisi lainkaan? Jatkuisiko kulttuurituotanto tekijänoikeuksien olemattomuudesta huolimatta? Tehtäisiinkö enää uusia koulukirjoja ja tutkimusta? Uskallan väittää, että kyllä, maailma ei syöksyisi radaltaan, vaikka tekijänoikeuksia ei suojeltaisikaan raastuvassa.

Tekijänoikeus on ihmiskunnan historiassa suhteellisen tuore keksintö. Tekijänoikeudet määriteltiin laiksi ensimmäistä kertaa vuonna 1709 Britanniassa. Aluksi ne koskivat vain kirjojen kopioita, mutta myöhemmin laajentuivat koskemaan sitä ja tätä. Vaikka ihmiskunta ei ole tuntenut tekijänoikeuslakia kuin vasta kolmesataa vuotta, ovat ihmiset tehneet kulttuuria vaikka miten kauan. Ympäri maailmaa on löydetty kivikaudelta peräisin olevia kalliomaalauksia. Musiikkiakin on ollut olemassa jo pitkällä esihistoriassamme.

Ihmiset tekevät kulttuuria ihan vain omaksi ilokseenkin, eivät vain vaurastuakseen. Internet on täynnä loistavaa harrastelijoiden tekemää musiikkia, jota voi kuunnella ilmaiseksi. Jopa kokopitkiä laadukkaita elokuvia on tehty harrastelijavoimin ilmaiseksi internetissä jaettavaksi. Vaikka teokset on usein tehty harrastelijamielessä ilman tarkoitusta tehdä niillä rahaa, on harrastelijaprojekti joskus johtanut suuriinkin tuloihin. Esimerkiksi mikromaksuilla ihmiset voivat siirtää rahaa niille, joiden teoksista he tykkäävät.

Myöskään silkka kaupallinen tuotanto ei kuihtuisi ilman tekijänoikeuslakeja. Yleinen harhaluulo tuntuu olevan, että ihmiset ostavat kulttuuria vain siksi, että on rangaistavaa ladata sitä vertaisverkoista. Minun mielestäni ajatus on kummallinen. Ostaisitko itse musiikkia, jos sen lataaminen netistä olisi laillista? Mikään ei estä CD-levyjen myyntiä totuttuun tapaan, vaikka tekijänoikeuksia ei olisikaan olemassa. Piraattituotteeseen on suhtauduttava näytekappaleena ja maksullisen version kanssa kilpailevana tuotteena, ja maksullisen version on pyrittävä täyttämään ne aukot, joita piraattiversio ei pysty.

Mikäli tekijänoikeuksia ei olisi lainkaan, kuluttajan toki pitäisi kyllä pitää tarkemmin huoli siitä, että minkä levyn ostaa. Kilpailevia, halvempia, sisällöltään samoja tuotteita tulisi kauppojen hyllyille ja nettilataamoihin. Ne olisivat toki kukkarolle halvempia, mutta eivät veisi artistin rahapussiin välttämättä latin latia. Tämän vuoksi ihmisten, jotka haluavat tukea artistia, tulisi oppia katsomaan levyn kannesta, onko kyseessä artistin myymä kappale, vai meneekö levyostoksesta tulevat voitot levyjä painavalle yritykselle.

Tekijänoikeudettomassa maailmassa syntyisi myös varmasti uusia bisnesmalleja, joista joitain on syntynyt jo nyt. Kirjailija tai bändi voi esimerkiksi käyttää panttivankistrategiaa tuotteidensa myyntiin: kirjaa tai uutta albumia ei julkaista ennen kuin bändin tai kirjailijan fanit ovat saaneet kasaan tietyn summan rahaa. Julkaisun jälkeen kirja olisi vapaasti monistettavissa ja ihmisten käytettävissä. Tai voisihan taiteilija pyrkiä vielä puristamaan rahaa irti myymällä ”virallista versiota” tuotteesta, vaikka sen levittäminen olisikin periaatteessa vapaata.

Kenties tärkeimpänä immateriaalioikeutena pidän tekijänoikeuksien isyysoikeutta, jonka poistaminen voisi tuottaa suurimmat ongelmat. Kun joku esittäisi toisen teoksen osana omaa teostaan, eikä nimeäisi teoksen alkuperäistekijää, olisi tuottajan vaikeampi luoda mainetta teoksillaan. Maine taasen on melko tärkeää, jotta esimerkiksi biiseistä tykkäävät osaavat etsiä musiikkia ostettavaksi tai tietävät kenen keikalle mennä hyppimään.

Uskoisin kuitenkin, että vaikka laki ei velvoittaisikaan, isyysoikeudesta pidettäisiin melko hyvin kiinni silkasta kohteliaisuudesta, ja sen vuoksi, että tuotteiden kuluttajat haluavat tietää esimerkiksi elokuvan kohtauksen taustalla soivan kappaleen tehneen artistin nimen. Jo nykyään on mahdollista tunnistaa tuntematon biisi tietokoneohjelman avulla, enkä epäile, etteikö moinen voisi olla mahdollista videomateriaalinkin suhteen. Jokaisen Googlea koskaan käyttäneen uskoisi ymmärtävän, että koneen avulla tuntemattoman tekstin tunnistaminen on todella helppoa.

Tietokoneohjelmien ja -pelien myyminen kuluttajille ilman tekijänoikeuksia voisi toimia kuten nykyäänkin. Tuotteet toki kannattaisi riisua rasittavista kopiosuojauksista, jotta piraattituote ei vie voittoa laatuvertailussa. Esimerkiksi viisi peliä kattava Humble Indie Bundle -pelipaketti, jota on myyty kaksi kertaa eri peleillä ”maksa mitä haluat” -periaatteella, on ollut huippumenestys. Viime vuoden lopulla myydyt pelit saivat kasaan melkein kaksi miljoona dollaria, ja keskimääräinen maksettu summa oli melkein kahdeksan dollaria, vaikka kuka vain olisi saanut koko paketin sentillä.

Ohjelmistoyrittäjät voivat lisäksi myydä tukipalveluita ja koulutusta ohjelmistojen käyttöä varten, ja pelinkehittäjät voivat myydä ilmaisiin verkkopeleihin lisäsisältöä. Verkkopelien riesana tosin saattaisi olla piraattipalvelimet, mutta ohjelmisto- ja peliala voisivat käyttää hyödykseen myös aiemmin mainittua panttivankistrategiaa, ja julkaisisivat uusia päivityksiä ohjelmistoihinsa ja peleihinsä vasta, kun haluttu rahasumma on saatu kasaan.

Koska koulukirjat ja muu oppimateriaali on välttämätöntä oppilaiden oppimisen vuoksi, oppimateriaalille on suurta kysyntää, joten oppikirjojen tuotanto ei tulisi loppumaan mihinkään. Suomessa valtio kouluttaa lapsoset, joten luultavasti osa opetusmateriaalin valmistuksesta siirtyisi valtion rahoituksen alle. Myös ulkomaista materiaalia käännettäisiin suomeksi soveltuvin osin. Tämän lisäksi opettajat olisivat vapaampia kopioimaan ja yhdistelemään mielestään opetukseen soveltuvaa materiaalia ilman lain rajoituksia. Lisäksi Wikibooksin kaltaisia avoimia kirjaprojekteja alkaisi varmasti syntymään enemmän, ja opettajat ja vanhemmat pääsisivät vaikuttamaan kirjojen sisältöön itse.

Vaikka mitään pitävää näyttöä ei olekaan, on toki mahdollista, että tekijänoikeuslakien poistaminen kokonaan vähentäisi jossain määrin luovien alojen työntekijöiden tuloja. Yksinään se ei kuitenkaan riittäisi perusteeksi erittäin vahvoille tekijänoikeuksille, koska vahvoista tekijänoikeuksista ja niiden valvomisesta aiheutuu haittaa yhteiskunnalle. Ei myöskään ole syytä unohtaa, että luovien alojen menettämät tulot eivät ole pois yhteiskunnalta, vaan samalla rahalla työllistyy ihmisiä jollekin muulle alalle.

Esimerkiksi Piraattipuolueen esittämä malli, jossa tekijänoikeudet olisi rajattu viidestä kymmeneen vuoteen, ja ei-kaupallinen kopiointi olisi laillista, tarjoaisi tilanteen, jossa tekijänoikeuksien kautta voisi järjestää tulonsa jopa ilman uusien bisnesmallien kehittämistä. Tekijänoikeuksien on tarkoitus palvelulla koko yhteiskunnan etua tarjoamalla laajaa kulttuurituotantoa, mutta kulttuurituotantoa suojellessa ei saa vaarantaa muita tärkeitä asioita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Eikö oikeudenmukaisinta ole se, että luovan työn tekijä saa itse määrätä, haluaako jakaa ilmaiseksi vai suojata?

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Luovan työn tekijä saa päättää julkaiseeko hän teoksen vaiko ei. Auton valmistaja saa päättää myykö sen vaiko ei, mutta hän ei saa päättää, kuljetetaanko sillä kissanhiekkasäkkejä.

Eikä epäoikeudenmukaista ole se, että tuotteen ostanut henkilö ei saa jakaa sitä muiden kanssa?

Vaikka päätyisimme lopputulokseen, että on epäoikeudenmukaista, ettei tekijä saa päättää, vaatisi tämän epäoikeudenmukaisuuden estymisen vahtiminen niin suuria uhrauksia, että siinä jää joku tekijän paha mieli tärkeämpien asioiden rattaisiin.

K Veikko

Tuo auto-vertaus kolahti.

Kun tulevaisuuden maailmassa entistä enemmän ajellaan virtuaalisilla autoilla, ylläpidetään itsetuntoa ja sosiaalista asemaa näkymättömillä digituotteilla, tuo se myös keskushallinnon ylläpitämälle valtiolle aikamoisia haasteita.

    Fyysinen auto voidaan aina ottaa pois, pysäyttää rajalle, myydä toiselle, jne, mutta virtuaalistapa ei voimalla ja väkivallalla voi hallita.

Millainen mahtaa olla sellaisen valtion valtiorakenne jossa pääosa elintasosta muodostuu virtuaalisista, aineettomista, "tavaroista".

Käyttäjän LasseRyti kuva
Lasse Ryti

Ja Laurille onko mielestäsi oikeudenmukaista se että minä tallennan viimevuoden kesävideoeita Kreikasta DVD:lle backuppina ja Lauri Tähkä saa siitä rahat, tosi reilua

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Eiköhän juuri tuo ilmiö nosta "tuottavuutta", että yhdelläkin kappaleella voi ansaita koko elinikäisen elantonsa ja enemmänkin...

Mieti itse: jos sinun hengentuotoksesi ilahduttaisi päivästä toiseen miljardeja ihmisiä, etkö ansaitsisi tästä hyödystä omaa osuuttasi? En ymmärrä miksi panttaat pöytälaatikossasi seuraavan vuosisadan megahittiä...

Vapaaehtoisuuteen perustuvat ansaintamekanismit ovat mahdollisia joka tapauksessa vain, jos ja kun asiakkailla on ymmärrys (metafyysisestä) tekijänoikeudesta. Ts. jos he katsovat, että heillä on oikeus saada kappale, koska se on tehty, he eivät maksa latin latia. Sen sijaan jos he tunnustavat, että kappale on olemassa vain koska joku (=muu kuin he itse) tekivät sen, eikä sitä olisi muutoin olemassa, he ymmärtävät että heidän täytyy maksaa siitä tekijän niin halutessa.

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Seuraavan vuosisadan megahitin tekijä voi silti myydä kipalettaan, vaikka tekijänoikeus on jo rauennut ja pääsee keikoille esiintymään. Itse ostan ainakin musiikkia ja elokuvia 1) keräilymielessä 2) haluan, että samat tekijät tekevät lisää musiikkia/leffoja/kirjoja 3) teos on niin hyvä, että haluan yksinkertaisesti vain palkita hyvin tehdystä työstä ilman mitään sen kummempaa ajatusta.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Tekijänoikeudet eivät velvoita artistia ottamaan maksua. Tekijänoikeuslaki puolestaan pitäisi muokata suuntaan, jossa artisti voisi luopua helpommin oikeuksistaan. Oikeudet eivät kuitenkaan muutu "public domainiksi", kuten esimerkiksi fysikaalisen omaisuuden hylkääjä ei anna omaisuuttaan "yhteiseen pottiin", vaan oikeudet yksinkertaisesti raukeavat.

Kun ehdotat artistille "vaihtoehtoisia tapoja" ansaita rahaa megahitillään, mieleeni ei tule mitään muuta varsinaista syytä, kuin egalitarismi; ts. taiteilijan on mielestäsi väärin saada paljon rahaa "tekemättä mitään". Vastustatko myös lottovoittoja, suuryrityksiä ja perintöjä? Vastustatko *kaupankäyntiä* ja kaikkea muutakin taloutta vaihdantatalouden ulkopuolella? Tai sitten vain haluat ylläpitää ristiriitaa väittämällä kannattavasi sekä artistin metafyysistä oikeutta hengentuotteeseensa, mutta et poliittista oikeutta; että "kuluttajan" oikeudet menevät tuottajan oikeuden ohitse.

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Ei ole mitenkään väärin saada rahaa työstään tai sijoituksestaan jälkikäteen, jos muut ihmiset haluavat maksaa. Mitään kestävää näyttöä sille, että vahvat tekijänoikeudet lisäisivät luovien alojen tuloja, ei sitä paitsi ole.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Jos ehdotelmaasi sovellettaisiin ansiotyöhön, se tarkoittaisi sitä, että "yrittäjä" antaisi vaikkapa sadalle henkilölle työpisteen, tarkastaisi tuloksen päivän päätteeksi ja päättäisi antaa vaikkapa kymmenelle henkilölle vähän palkkaa -- ja että tämä olisi mielestäsi ainoa moraalinen tapa toimia (sen lisäksi tietysti, että työntekijät antaisivat panoksensa ilmaiseksi...)

Edelleenkään kysymyksessä ei ole yritys suojata elinkeinoa tai "taata" tuloja, vaan se, mikä on oikeus.

Todellisuudessa monikaan artisti ei ole "työntekijä", vaan yrittäjä tai tuottaja. Heillä on valta ja oikeus ja kunnia myydä tuotteensa haluamallaan hinnalla *tai* evätä tuotteen pääsy "markkinoille". (Eiväthän ne mitkään markkinat ole, jos kerran hinnasta ei ole päästy yksimielisyyteen.)

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Hinnan myyjä voi määrätä täysimääräisesti vain ennen teoksen julkaisua. Riippumatta siitä, mitä mieltä on siitä, onko moraalisesti oikein ladata kipaleita, on aivan naurettavaa valvoa tekijänoikeuksia näin vahvasti, koska 1) valvominen vaatii todella paljon tärkeämpien asioiden loukkaamista 2) tekijänoikeusloukkausten vaikutukset itse tuottajan tuloihin, joihin jatkuvasti vetoat, ovat olemattomat tai parhaassakin tapauksessa pienehköt.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Voisi olla ennemminkin parempi valvoa tekijänoikeuksia *tehokkaasti* ja alentaa *rangaistuksia*. Nykyiset tekijänoikeuskäytäntö rangaistuksineen siirrettynä vaikka pysäköinnin-, tai nopeusvalvontaan merkitsisivät vaikkapa valvonnan pudottamista sadasosaan ja rangaistusten satakertaistamista -- tai että nopeusvalvontaa suoritettaisiin vain rikkaille.

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Mä en ainakaan halua, että viranomaiset alkavat valvomaan mun kaikkea dataliikennettä. En halua, että viranomaiset lukevat pikaviestinkeskusteluni, sähköpostini, kuuntelevat puheluni ja katsovat videopuheluni jne. Viranomainen ei nimittäin tiedä kulkeeko lankoja pitkin web-kameroilla käyty nettiseksipuhelu vai uusin Hollywood-hitti ennen kuin katsovat.

Valvontaa ei voida etukäteen rajoittaa "lakia rikkoviin", koska valvontaa vaaditaan, että tiedetään, kuka sitä lakia rikkoo, joten yksityisyys olisi menneen päivän lumia kaikilla Suomen kansalaisilla - jollei se sitä jo nyt ole -, jos tekijänoikeuksia alettaisiin vielä nykyistä vahvemmin valvomaan.

Ei sillä, että ne edes pystyisivät valvomaan kaikkea, koska melko suuri osa liikenteestä on kuitenkin salattua.

Eräänä vaihtoehtona olisi tietysti pitää nettilatailu teoriatasolla laittomana, mutta jättää sen valvominen väliin. Tämä ratkaisu kuitenkin vain heikentäisi lain auktoriteettiä muissa asioissa.

Käyttäjän Tuohimetsa kuva
Jukka Tuohimetsä

"Vapaaehtoisuuteen perustuvat ansaintamekanismit ovat mahdollisia joka tapauksessa vain, jos ja kun asiakkailla on ymmärrys (metafyysisestä) tekijänoikeudesta."

Ihmisillä (asiakkailla) tuntuu todellakin olevan käsitys (metafyysisestä) tekijänoikeudesta, kuten Tuomaskin tuossa jo totesi. Itse maksan tuotteesta tai palvelusta niin kaupassa, kirpparilla kuin keikallakin.

Tiedon kohdalla ongelma taitaa olla lähinnä siinä, että asiakkailla tuntuu olevan tuottajista poikkeava käsitys myös kopiointi oikeudesta, kohtuudesta ja "jokamiehenoikeuksista".

Monet meistä piraateista ja saman mielisistä ei tunnusta yksityisten ihmisten oikeutta omistaa ihmiskunnan yhteistä tietoa tai kulttuuriperintöä sen enempää kuin tunnustamme kenenkään yksityisen oikeutta omistaa ilmakehä, yhteinen planeettamme tai toista ihmistä.

Kaikki musiikki pohjautuu aiemmin tehtyyn musiikkiin ja kaikki kirjat aiemmin kirjoitettuihin teoksiin. En ole koskaan kuullut kenenkään kirjoittavan tai säveltävän mitään merkityksellistä ennen kuin on lukenut useita kirjoja tai kuullut lukemattomia muita sävellyksiä.

Tietenkin uuden auton, sillan tai talon suunnittelijalle pitää maksaa sellainen palkkio kuin on sovittu. Mutta mielestäni olisi todella törkeää jos arkkitehdit voisivat kieltää kaikkia muita rakentamasta yhtä hyviä, ekologisia ja asuttavia asuntoja kuin minkä hän on onnistunut ensimmäisenä piirtämään.

Minusta tuntuu, että koko kesite tiedon kopiointia rajoittavasta "tekijän oikeudesta" (sehän on nykymuodossaa melkein kaikkea muuta kuin _tekijän_ oikeus) on vain keino jolla tiedon tuottajat on saatu höynäytettyä mukaan kansantyhmänäpitämis-talkoisiin. Kautta historian vallanpitäjät ovat yrittäneet estää kansaa saamasta käsiinsä liikaa tietoa, koska tieto on valtaa.

Internetin ansiosta kaikilla maailman ihmisillä on periaatteessa mahdollisuus päästä käsiksi kaikkeen tietoon maailmassa. Kerran internettiin laitetun tiedon levittämiskustannukset ovat hyvin lähellä nollaa nykyteknologian ansiosta. Jos tiedon tuottamisen alkuperäiset kustannukset on jo maksettu, millä oikeutetaan levittämisestä ja kopioinnista laskuttaminen? Tilanne muistuttaa mielestäni samaa kuin jos kauppias tulisi perimään lisämaksua niistä perunoista, jotka olet kasvattanut laittamalla osan alkuperäisistä perunoista maahan.

Miksi jo kerran tuottajalta pois ostettua tietoa ei saisi kopioida omaan käyttöön kun kaikkea muuta saa kopioida kasveista, huonekaluista ja keksinnöistä lähtien?

K Veikko

Piraateilta puuttuu ideologinen ohjelma.

    Millainen pitää yhteiskunnan olla siltä pohjalta että keskushallinto ohjaa ihmisten käyttäytymistä. Eli millainen demokratia?

Nyt ohjelma on tukku pieniä muutoksia sinne tänne.

Käyttäjän Ruuhijarvi kuva
Tuomas Ruuhijärvi

Tavallaan tuon voi nähdä heikkoutena, ettei puolueellamme ole kattavaa puolueohjelmaa, mutta minä tykkään nähdä sen vahvuutena - etenkin, kun puolueohjelma on luoteeltaan sellainen, että se on kerännyt kasaan erittäin samantapaisia ihmisiä. Piraatit ovat puolueista luultavasti arvoliberaalein, joten ainakin tältä kannalta piraattien keskushallinto ohjaa ihmistne käyttäytymistä mahdollisimman vähän. Taloudellisia näkökulmia taasen piraateilta löytyy suuntaan ja toiseen, joten äänestäjät ratkaisevat, millaisia piraatteja eduskuntaan saadaan tässä mielessä.

On esiintynyt keskustelua siitä, että Piraattipuolue alkaisi vaalien jälkeen laajentamaan puolueohjelmaansa, etenkin asioissa, joissa suuren osan jäsenistä on helppo olla samaa mieltä. Ainakin toistaiseksi olemme kuitenkin yhtä mieltä ilman, että mitään on kirjoitettu ylös.

K Veikko

Ideologiaa ei voida äänestämällä tai ohjelmajulistuksella luoda. Tuloksena olisi vain unelmahöttöä.

Se vaatii aivan erityisiä arvokeskusteluja jäsenistön parhaiden aivojen kesken. Jos näiden keskustelujen tuloksena piraattien arvot kulminoituvat yhteen henkilöön, josta sitten tulee puolueen keulakuva, olette väärällä tiellä.

Ideologian kehittämisessä ikään kuin tuo kehitysprosessi itsessään on ideologia. Ideologian puuttuminen sinänsä ei ole heikkous, se on enemmänkin ideologia sinänsä. – Jossain näillä vaihein se ideologian ydin ja syvin olemus voisi olla.

Toimituksen poiminnat