”Kieltäydyn jatkamasta palvelusta”
Tämä blogikirjoitus on julkaistu alunperin 12.7.2010 osoitteessa http://ruuhijärvi.fi/2010/07/12/kieltaydyn-jatkamasta-palvelusta/.
Lain mukaan asevelvollisuudesta kieltäytymiseen voi syyllistyä vain varusmies, eli henkilö, joka on ainakin muodollisesti aloittanut varusmiespalveluksen. Siviilipalveluksesta puolestaan voi kieltäytyä jo ennen palveluksen aloittamista. Oikeuskäytäntö Suomessa on se, että totaalikieltäytymiseen ja poissaolorikokseen (karkaamiseen tai luvattomaan poissaoloon) voi syyllistyä samaan aikaan, eikä poissaolorikos ole osa kieltäytymistä. Poissaolorikoksista jää rikosrekisteri - toisin kuin totaalikieltäytymisestä - ja niistä voi saada sakkoa tai vankeutta, joten halusin välttyä moisen rikoksen suorittamiselta. Siispä matkustin tänään aamulla Huovinrinteelle.
Kuvailen teille summittaisesti päiväni tapahtumat. Kirjoittelen ihan vain muiden mielenkiinnon vuoksi blogiini nyt ja jatkossa totaalikieltäytymisprosessista. Kyseessä ei ole missään nimessä mitään sellaista, että koittaisin pienentää totaalikieltäytymiseen liittyviä pelkoja ja täten millään asteella kannustaa ketään muuta kieltäytymään, koska sehän olisi laitonta. Itse en muuten uskoisi olevani tässä nyt ilman maanmainiota Aseistakieltäytyjäliiton Mielipidevangin opasta, joten kiitokset heille. Hyppy tuntemattomaan olisi saattanut olla liian paha ilman tarvittavaa tietoa siitä, mitä tapahtuu.
Hakeuduin bussissa sen näköisen kaverin viereen, että olin jo ennen istumistani tietoinen tulevan matkan keskustelunaiheista. Bussimatka kului siis vierustoverini kanssa keskustellen armeijasta ja kieltäytymisestäni. Aloitin myös viimein Jokapiraatinoikeuden lukemisen bussissa, vaikka ostin kirjan jo sen julkaisupäivänä. Säkylän bussiasemalle saavuttuamme keskustelujoukko kasvoi ja huomasin Oskuksi itsensä esitelleellä kaverilla ja minulla olevan paljon yhteisiä tuttuja. Keskustelimme niitä, näitä, suurelta osin jälleen armeijasta. Luin myös kirjaani eteenpäin. Odotimme kyytiä, kyytiä ei tullut. Odotimme yhä. Bussissa vieressäni istunut sälli soitti varuskuntaan ja kyseli, missä mennään. Kuljetus oli unohtunut. Puolen tunnin päästä kuljetusjoukot tulivat hakemaan meitä noin kuuden kilometrin päähän.
Saavuttuamme alueelle asetuimme jonoihin ja odotimme. Jono kerrallaan meidät käskettiin sisään, jossa meidän laukkumme tarkistettiin huumausaineiden, päihteiden, teräaseiden ja muiden vastaavien varalta. Huumekoiria ei meihin käytetty. Siirryimme jonkinsortin sotilaskuraattorin höpötystä kuuntelemaan, ja tästä jälleen eteenpäin. Saimme kuulla mihin meidät oltiin sijoitettu. Minut oltiin määrätty ensimmäiseen pioneerikomppaniaan.
Kävelin jonkin matkaa, jotta pääsin perille. "Herra alikersantti, alokas Ruuhijärvi astuu palvelukseen", sanoin luovuttaessani palvelukseenastumismääräykseni ja ajokorttini. "Oletko mielestäsi kykeneväinen suorittamaan palveluksen?" "Olen." "Selvä, mene tuonne pöydän..." "Niin, nyt mä oon sitten varusmies. Vai?" "No joo, kun sä olet palvelukseen astunut...?" "Kieltäydyn jatkamasta palvelusta." "Eli sä siis et ole kykeneväinen suorittamaan palvelusta?" "Olen kykeneväinen suorittamaan palveuksen, mutta kieltäydyn siitä." Satunnaisen sähläyksen jälkeen herra alikersantti jatkoi: "Äläpäs menekään sinne pöydän ääreen, vaan jää tähän... Ota siitä jakkara ja istu siihen, tässä voi mennä jonkin aikaa."
Yllättävää oli mielestäni lähes kaikkien asiallinen suhtautuminen päätökseeni. Lähes mistään suunnasta ei tullut nuivaa katsetta, vaan homma hoitui pääosin erittäin asiallisesti ja hyvissä mielin. Ainoana poikkeuksena voisin mainita kotiuttamismääräyksen minulle kirjoittaneen yliluutnantti Teemu Jokisen, joka katsoi minua kuin halpaa makkaraa eikä vastannut hyvänloppukesäntoivotukseeni, kun lähdin kotia kohti. Muutoin homma sujui todella mallikkaasti. Eräs yliluutnantti vitsaili byrokratiasta ja liiallisista paperihommista. Olin positiivisesti yllättynyt. Ruokaakin tarjottiin, ja minut siirrettiin odotellessa muonituskeskukseen syömään. Ironia oli jälleen läsnä, ja radiossa soi ruokaillessani Status Quon In the Army Now.
Pienenä pelkona perseessä oli piilenyt kieltäytymispäätökseni jälkeen se, että varuskuntaan saavuttuani ja kieltäydyttyäni minua kohdeltaisiin jonain naistensilppojan ja ja pedofiilitapporaiskaajan rinnasteisena. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi.
Eräs yliluutnantti, jonka nimeä en ikäväkseni nyt muista, suoritti esitutkinnan epäillystä rikoksestani muutama tunti sen jälkeen, kun olin ilmoittanut kompanian päälikölle, kapteeni Matti Jorvalle, kieltäytymisestäni. Nimet alle, ja pian olikin kotiuttamisen aika. En voinut olla naurahtamatta, kun minulle kerrottiin, että minulle maksettaisiin päivärahaa tästä päivästä, vaikka en käytännössä ollut tehnyt koko pävinä muuta kuin matkustanut paikalle, kieltäytynyt ja tappanut aikaa lukemalla Jokapiraatinoikeutta (pääsin sivulle 132 asti tänään). Kotiuttamispäätöksen jälkeen koitti kuuden kilometrin kävelymatka varuskunnalta Säkylän keskustaan 30-asteisessa helteessä ja linja-automatka Turkuun.
Homma nytkähti tänään paremman matkaa eteenpäin. Siviilivirannoimaiset jatkavat rikokseni tutkintaa, ja odotan yhteydenottoa poliisilta ja käräjäoikeuden käsittelyä. Aion tyytyä käräjäoikeuden minulle langettamaan tuomioon, koska sitä on käytännössä mahdoton saada muutettua, vakiintuneen oikeuskäytännön ollessa mitä on, oli se sitten miten lainvastainen tahansa. Tämä päivä sujui kuitenkin mielestäni yllättävänkin kivuttomasti.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tämä kova jätkähän kloonaa koko blogistanin omilla kuvillaan. Jo ainakin kuusi naamaa etusivulla;))))
Ai joo, olisi ehkä voinut piilottaa noi etusivulta, jotka vain kopioin vanhasta blogistani (paitsi mielenkiintoisimmilla otsikoilla varustetut tietysti, ne kun näyttävät keskustelua ainakin herättävän).
//Tein tämän muuten jälkikäteen, kun huomasin senkin olevan mahdollista.
Oisit hoitanu tän vähän arvokkaammin.
1980 luvulla jengi työs perseenseensä suklaata ja alkoi leikkiä vastentahtoista,
Ja juu saivat vapautuksen.
Ootsä kyllä aika pussyboy, vaikka homo lienet.
Vapautuksen saaminenhan nyt on niin helppoa, kuin olla voi. Olisin käynyt intin mieluummin kuin ottanut vapautuksen.
Samppa, niin on, kuusi kilometriä 30 asteen helteessä ja varmaan oli jotain kannettavaakin.
Kova poika, jaksoi ihan itse kantaa opaskirjan (Jokapiraatinoikeus)
aivan kotiin asti.
Kuka sitä nyt tyhjin käsin yhden päivän palveluksesta palaa.
Kyllä oli äiti iloinen kun sai pojan kotiin, vihdoinkin.
Jokainen oikea suomalainen HALUAA palvella omaa maataan ja auttaa sen puolustuksessa kaikin voimin.
Vain yleinen asevelvollisuus turvaa meille suomalaisille sen, että voimme edelleen elää vapaina itsenäisessä Suomessa:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Asevelvollisuudesta.htm
Suomi on hyvä maa, paras meille suomalaisille - Suomea kannattaa puolustaa.
Minulle Juhani tämä maa on näyttänyt takapuolensa. Minulle oli vaikea ratkaisu hakeutua reservin kieltäytyjäksi, mutta ajatus siitä, että joutuisin palvelemaan liikekannallepanossa sijoitettuna miesten tupiin ja että minun pitäisi noudattaa miesten pukeutumiskoodia puistattaa minua ja loukkaa syvästi minun identiteettiäni. Olen anatomisesti nainen mutta juridisesti mies. Minä en elä vapaana tässä maassa vaan olen sinun ja monen muun hizbollahkristityn panttivanki. Ainoa turva minulle on EU ja Euroopan neuvosto. Sekä tietysti omat voimat.
Olen ollut maanpuolustushenkinen ja tykkään jääkärimarssista. Tässä on sanat, jotka voin milloin vain allekirjoittaa:
"Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meil' armoa ei kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi,
mi katkovi kahleitansa.
Ei ennen uhmamme uupua voi,
kuin vapaa on Suomen kansa."
Armeija siivilöi sisäänsä sellaista porukkaa, joka ei ole sille kunniaksi. Tässä esimerkki
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2251047&pos=hl-...
Eikö armeija olisi valmis jo vihdoin kohtaamaan erilaisuutta ja moninaisuutta? Onko aivan välttämätöntä että itsenäiset ihmiset, sellaiset, jotka eivät ole hiiriä ja perseennuolijoita, kiertävät armeijan kaukaa?
Heli: "ajatus siitä, että joutuisin palvelemaan liikekannallepanossa sijoitettuna miesten tupiin ja että minun pitäisi noudattaa miesten pukeutumiskoodia puistattaa minua ja loukkaa syvästi minun identiteettiäni."
Sitä asiaa olisi kannattanut funtsia ENNEN naisten VAPAAEHTOISTA asepalvelusta.
Rauhanaikana varusmieskoulutuksessa kasarmeilla on suhteellisen yksinkertaista ja järkevää järjestää naisille omat tuvat ja pesutilat.
Liikekannallepanossa kuitenkin muodostetaan sodanajan joukkoja, jotka toimivat yleensä metsässä telttamajoituksessa. Jos yhdessä joukkueessa on vaikka yksi nainen, niin pitäisikö muun joukkeen pystyttää tätä yhtä naista varten oma teltta ja huolehtia sen lämmityksestä? Älytöntä. Sodassa pitää sotia, eikä välittää pikkuasioista.
Viime sodissamme urhoolliset suomalaiset naiset - lotat - antoivat suurenmoisen panoksen rakkaan isänmaamme puolustamisessa, myös rintamalla ja valittamatta.
Juhani, minulle armeija ei ollut vapaaehtoinen vuonna 1983. Naiset eivät päässeet silloin vielä armeijaan, vaikka olisivat halunneet. Sovellettu laki minun kohdallani oli 452/1950.
Isoäitini palveli Lottana sotasairaalassa, tätini oli ammuslataamolla. Viime sodissa naisten ja suomenhevosten panos oli valtava. Puhumattakaan rintamalla taistelleista miehistä. Poliittinen panos oli ennen sotia heikko ja on ollut sen jälkeenkin palvelleita kohtaan. Ymmärrän sitä aikaa ja ihmiskohtaloita, mutta en pidä sitä kestävänä poliittisena argumenttina mietittäessä nykyhetkeä. Historia on näyttänyt ettei valtion retkillä kannata vammautua, sillä kivut ja vaivat saa maksaa itse, kaveri jätetään.
Oikeasti Juhani, jos sota nyt syttyisi, minussa olisi enemmän miestä puolustamaan tätä maata kuin sulkeisissa nytkivillä neuroottisilla paraatisotilailla. Kyl mie tiijjän miten tätä sottaa käyvvään...
Tuomas, olet hyvällä asialla. Perustelusi ovat vastaansanomattomat ja tekosi osoittaa rohkeutta, erittäin kypsää ajattelua sekä omaa tahtoa. Tosiasia on, että EU-Suomea ei uhkaa sotilaallisesti mikään sellainen, jota varten muinoin asevelvollisuusarmeijamme perustettiin. Tulevaisuudessa liittynemme lisäksi myös Natoon, jolloin viimeistään tämä "yleinen" (tosin vain tiettyjä miehiä koskeva, siksi lainausmerkit) asevelvollisuus päättyy. Meidän paras turvamme on EU, Nato ja näihin kytkeytyvä palkka-armeija sekä hyvät naapurisuhteet Venäjään. Suomen ja Euroopan tulevaisuuden turvallisuusuhkat ovat jotain ihan muita kuin Venäjä.
OK, selvähän tämä. Suomea ei uhkaa nyt eikä hamassa tulevaisuudessa mikään. Maailma on muuttunut, sotia ei enää ole. Olemme turvassa. Koska sinä niin sanot. Entä jos olet väärässä? Entä jos sotia yhä käydään? Entä jos maailmanpoliittinen tilanne muuttuu?
Jokaisella maalla on sotavoimat, joko omat tai vieraat. Minä suosin omia puolustusvoimia.
Anteeksi että olen hidas, mutta en ihan ymmärtänyt Sinun motiiviasi?
Tässä kirjoituksessa en kirjoittanut motiiveistani, vaan siitä, miten homma toimii käytännössä. Jos haluat lukea motiiveistani, klikkaa: http://ruuhijarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/43712-kieltaytymisilmoitus
Asia selvä, kerro myös jatkosta, mitä byrokratia rattaineen hommassa toimii... Mielestäni koko armeija touhu pitäisi avata ja katsoa nykyaikaan, ei ole asiallista että lapsemme joutuvat pakenemaan maasta kun vakaumustaan puolustavat, tai kiusallaan... Ainoastaan Jehovan todistajat on vapautettu,vakaumuksensa takia, miksiköhän näin, hyvät veljet hyppäävät silmille...
Vankilaan toiset astuvat periaatteensa vuoksi, nostaisin hattua jos olisi, hieman ilkikurisesti Jousipyssyksi kutsuttuna rikollisten joukkoon, onko siinä nyt mitään älyä? Mikä se vuosi nyt olikaan? Hyvät Veljet ovat jo armeijankin perustalla, kertauksissa kyllä päästään akkaa karkuun sotatilaa leikkimään... Kunnallistasolla touhu jatkuu, edes täysin selvät mielipuolet eivät pois viroistaan joudu, opettajat ym...
Vänrikki-Nappula valtion kassan hukattuaan fantastisen nopsaan pakkasen puolelle, ei pahaa sanaa vaikka nyt vähän pöytäkirjoja väärentelee, saati Valtionvarain Ministerinä mediassa talouden tilasta valehtelee, saati muusta maan tavoista...
Siirtykäämme tähän päivään, eihän enää ole edes mitään valtiota mitä puolustaa, osavaltiohan nykyään ollaan, markat meni päikseen euroiksi, kansalta kysymättä, mitä nyt siitä pikku jutusta, kun 20% kansasta elää köyhyydessä, betoni-helveteissä homemyrkkyjä kouluissa keuhkoihinsa imien, lääkeyhtiöt kuitenkin tarvitsevat koe-elikoita, joina suomalaisia ollaan käytetty aina, siitä ne hyvät siivut lohkeaakin...
Kommentoin itseäni, en kelvannut, liekö arvelutti antaa pyssyä, vai jo onnistuttu terveyden tuhoaminen lääkekokeineen kun taustalla, mikä lie syynä olikaan, luultavasti tulevaisuus on kuin Tanskan, rikolliset puolustavat maatamme kun viranomaiset hyvien veljien byrokraattiarmeijaa ruokkiakseen haalivat tänne ketä lie, mistä lie, mitä lie tekemään... Jos järjestäytyneet rikolliset ovat viimeinen puolustuslinja maailman parhaassa maassamme, johan voisi ihan firman puolesta rynkyt heille jakaa, ai niin, eihän sitä ole tarvetta... Kai...?
Hei hulinaa, ollaan uudella vuosituhannella, avatkaa hyvän tähden silmät rakkaat ihmiset, maamme on jo myyty ja kansallisomaisuus muutamien taskuissa! Ja mitäpä tekee hallitus, FANTASTISTA!
Kerron toki kunhan jotain sattuisi. Toistaiseksi ei ole tapahtunut mitään, vaan ollaan edelleen samassa tilanteessa kuin heinäkuun 12. päivän iltana, jolloin saavuin kotiin.
Sen verran olen päättänyt, että en otakaan käsittelyä kirjallisesti. Ruuhkautetaan nyt oikeusjärjestelmää samalla vaivalla niin paljon kuin suinkin. (Oikeusjärjestelmän ruuhkauttaminen naurettavilla rikoksilla kansalaistottelemattomuudessa vähän niinkuin ideana on.)
Tuli mieleeni tarina 70-80-luvun vaihteesta, jolloin olin intissä ja jolloin ei niin helposti sieltä olisi lähdetty.
Kerrottiin, että edellisessä ikäluokassa oli ollut joku alokas, joka oli sattumanvaraisesti keräillyt paperilappuja sieltä sun täältä lattialta, roskakorista, pöytien päältä, j.n.e. Jokaisen lapun tarkastettuaan hän mumisi itseskeen: "Ei se oo tää" ... "Ei se oo tääkään" j.n.e. ... Muutaman päivän kuluttua hänet vietiin varuskuntalääkärin luokse ja hän jatkoi siellä edelleen samaa rataa ottaen lääkärin pöydältä erilaisia lappuja yksitellen ja todeten sitten: "Ei se oo tää.."
Loppujen lopuksi lääkäri kirjoitti hänelle kotiuttamismääräyksen. Saatuaan paperin käteensä hän lukaisi sen ja totesi: "Tämähän se olikin!"
Suomen puolustusvoimien rakennemuutos tulee luonnollisen poistuman kautta asteittain tapahtumaan.
Tietenkin ammattisotilaat haluavat kynsin hampain pitää työpaikoistaan kiinni.
Suomessa pitää antaa vain 1000-2000 vapaaehtoiselle miehelle kustakin ikäluokasta aseellinen koulutus.
Kaikki muu on tuhlausta.
Suomea ei uhkaa mikään.
Todellista maanpuolustustyötä on huolehtia lapsista ja vanhuksista sekä heikommassa asemassa olevista.
Nyt ikävä kyllä, sotatrvikkeisiin syydetään rahaa, jotka ovat pois suomalaisten hyvinvoinnista.
Eikä tämäkään riitä, sillä Natoon on kova hinku, jolloin rahaa otetaan lisää lapsilta, vanhuksilta ja heikoimmassa asemassa olevilta.
Yksityisiä "maanpuolustus" organisaatioita ei myöskään pidä hyväksyä, koska näihin valikoituu se epämääräinen aines, joka ei kelpaa järjestelmän ylläpitämään sotilastoimintaan.
Blogin aloittajalle peukut.
Terve Tuomas,
Kiitokset keskustelunavauksesta jota olen blogimuotoisen odotellutkin jo pitkään US:n sivuilla. Odotan mielenkiinnolla miten valtiokoneisto käsittelee ja perustelee päätöksesi kieltäytymisestä.
Omalta taustaltani olen käynnyt läpi vuoden palvelun AUK:n kanssa ja siihen vielä välivuoden jälkeen puolikkaan sopimussotilaana(+4kpl kertauksia).Olen samaa mieltä kanssasi siitä että sodanuhka on olematon ja muistuttaisin että puolustusvoimien tehtävä on sen hypoteettisen sotatilan lisäksi maan rajojen sisällä tapahtuvien hypoteettisten kriisitilanteiden hoitaminen. Nämä jälkimmäiset siis niitä jotka ovat todennäköisempiä seuraavan 10-20 vuoden aikana.
Haluaisin kuitenkin sen verran sanoa sodasta että kukaan ei NATOa luukunottamatta antaa Suomelle sellaisia turvatakuita että nykyinen järjestelmä voitaisiin ajaa täysin alas vain sillä argumentilla että sotaa ei ole näkyvissä. Sodat eivät ala yllättäen mutta kriisitilanteessa Suomella ei ole resursseja tai aikaa kouluttaa edes nykyreservin ensimmäiseksi kutsuttavaa osaa (5 viimeisintä ikäluokkaa á 30 000 henkilöä). Mieti minkälainen vaikutus sillä olisi diplomaattisiin keskusteluihin jos kriisitilanteessa Suomi päättäisikin kutsua 150 000 henkilöä aseelliseen koulutukseen. Jos joukot ovat olemassa se on neuvotteluresurssi, jos ne pitää kouluttaa se on provokaatio. Mitä tulee palkka-armeijaan, ei millään pahalla mutta niihin ei missään maassa ole hakeutuneet ne laatikon terävimmät veitset. Tämä on valitettava totuus, mutta luotan sota- tai siviilikriisitilanteessa mielummin perusduunariin ja insinööriin kuin vain armeijamaailmaa nähneeseen rivisotilaaseen. Ammattikapiaiset ovat sitten asia erikseen, koska hakijoita on riittävästi niin seulaa voidaan pitää tiukahkona ainakin MPKK;n kohdalla.
Toinen nykyisenkaltaista(mutta muutettuna) järjestelmää puolustava ja palkka-armeijaa vastustava argumenttini on nimenomaan PV:n tehtävä maanlaajuisessa äkillisessä kriisitilanteessa. Esimerkkinä PK-seudun (1 000 000 henkilöä) tartuntatautiepidemia. PV on ainoa organisaatio jolla on toimivat johtorakenteet, riittävä henkilömäärä ja kalusto että voidaan edes pyrkiä rajoittamaan epidemiaa, ylläpitämään ja tukemaan yhteiskunnan infraa (ruuan jakelu, rokotukset, sähkö ja vesi). H1N1 osoitti sen että mikäli Suomeen iskee tartuntatauti joka on oikeasti vakava, terveydenhuolto ei pysty järjestämään edes ennaltaehkäisevästi hoitoa. PV pystyy mobilisoimaan viikkomittakaavassa PK-seudulta lähemmäs kymmeniä tuhansia henkilöitä viikkojen sisään täysin varustettuna toiminnallisina yksiköinä(varuste = vaatteet, ajoneuvot, majoituskalusteet jne. ei niinkään aseet).
Omasta mielestäni ikäluokasta pitäisi kouluttaa molemmat sukupuolet joko rauhanajan tai sotilaallisen kriisin tarpeisiin. Aseellisessa koulutuksessa kuluttaa tällä hetkellä aikaansa aivan liian paljon sellaisia henkilöitä jotka eivät sinne selkeästi sovellu tai jotka eivät siellä oikeasti halua olla. Omien kokemusten perusteella 100 henkilöstä 20 jää alkukarsintaan, 5-10 hajoaa alkuvaiheessa, 10:lle en asetta antaisi koskaan käteen ja 10 on erittäin epämotivoituneita. Käteen jää 50/100 joka riittäisi varsin hyvin sotilaallisen uhan alkuvaiheen torjuntaan. Kysymys onkin minkä helvetin takia sinne pakotetaan kaikki ne jotka eivät aseellista palvelua halua suorittaa? REsursseiksi jää siis 50/100M + 99/100N, jotka voisivat hyvin käydä jonkinlaisen kriisinhallinan koulutuksen ja osoittaa heille paikka jossain organisaatiorakenteessa, esimerkiksi (siviili)kenttäsairaanhoidossa tai infran tukemisessa. Koulutus voisi olla esimerkiksi koulutyyppinen ja kestoksi riittäisi varmasti muutamia kuukausia esimerkiksi kesäisin.
Odotan mielenkiinnolla jatkoa valitsemallasi tiellä.
-Jii
Miten voi asevelvollisuuden suorittaneena hakeutua totaalikieltäytyjäksi jotta ei tarvitse päätyä tykinruuaksi missään vaiheessa?
Miten SPR:ltä saa varattua ilmaiset pakolaislennot ulkomaille jos tämä maa joutuu sotatilaan?
Suomessa on nykyään niin vähän puolustettavaa kun maahanmuuttajat miehittävät tätä maata kovaa tahtia toisten elätettäväksi. Neuvostoliitto ja EU vaikuttavat kovin samanlaisilta.
Ei SPRltä voi mitään varata, lentolippuja varataan Finnairilta.
Mikä taho niitä pakolaisia Suomeen rahtaa ettei maksa mitään pakolaiselle? En nyt suinkaan mistään kalliilta Finnairilta tilaa mitään kun sehän maksaa ja tiedä sitten milloin se mahdollinen sota syttyy. Olisin vaan tälläinen ennakkopakolainen jolle automaattisesti varattaisiin ykkösluokan-paikka siitä hyvästä kun on ollut nopeimpia hakijoita.
Sekä kiinnostaisi ilmainen majoitus että jos olisi valmiina pakolaismajoituksista mainoksia esimerkiksi viiden tähden hotellit kiinnostaa ja luxus-kämpät. Suojatyöpaikkana kelpaisi suomenkielen tulkki.
Elän vaan nykypäivää jolloin on paljon mahdollisuuksia kuten pakolainen viedään ilmaiseksi pois jonnekin hyvinvointivaltioon elätettäväksi. Haluaisin vaan olla näihin hyväntekijöihin nopeasti yhteyksissä etten jää statistiikaksi vaan draamaksi joka on kokenut kurjia ja toisessa maassa ainakin korkealla taholla tulee selkääntaputtajia ja rasistit saavat vain rasisti-kortin.
Oletko tutustunut reservinkieltäytymiseen? Reservinkieltäytyjät on vapautettu palveluksesta myös kriisin aikana.
Mallikkaasti suoritettu. Jos ei koe inttiä omaksi asiaksi niin ei sinne kannata mennä. Itse varusmiesjohtajana näin liikaa sellaisia henkilöitä, joiden elämälle olisi ollut paljon hyödyllisempää sivari ja/tai totaali.
Toivottavasti tulevaisuudessa armeija tulee muuttumaan siihen suuntaan, että tämän kaltaiselta byrokratiajumpalta vältytään.
Mitä taas tulee siihen, että sait asiallista kohtelua... no ihmisiä hekin ovat. Varusmiehiä keskeyttää ensimmäisen viikon aikana suhteellisen paljon, joten siitä ohjeistetaan johtajia ja siihen varaudutaan.
Ihmisiä totta kai. Yllättyneisyys tuli siitä, että tämänkin keskustelun kommenttien henki ei kauhean ymmärtäväinen ole, ja olen vastaavia käynyt aiemminkin. Ehkä vain aliarvioin netin vaikutuksen ihmisten käyttäytymiseen. Itse koitan aina pitää asiat vs. asiat -tason myös netissä, mutta se, että se lipsuu monelta asiat+ihmiset vs. asiat+ihmiset -tasolle netissä saattoi minua hämätä odottamaan julmempaa kohtelua.
Itse asiassa uskoisin, että itse olisin ollut jopa motivoitunut intin kävijä, ja tietyllä tasolla jopa harmittaa, etten sitä nyt pääse käymään. Kaikki eivät ole motivoituneita, ja kaikkien ei sitä tarvitsisi käydä. Valinnanvapaus on kiva juttu, ja sitä haluan itselleni ja muille.
Olen erittäin huvittunut siitä, että ensimmäiset reagoijat ovat joku jamppa asepuvussa ja joku setä suikka päässä.
Olette te periaatteelliset totaalit hieman hulluja, mutta paikkanne teilläkin maailmassa on. Itse otin vapautuksen kyllä mielelläni vastaan.
Ihmettelen sitä, miksi isäm maan puollustajat vihaavat sivareita ja totaaleita niin silmittömästi, mutta a-luokan tosilusmut kuten minä eivät jaksa juuri ketään kiinnostaa.
Jaksamista linnaan, sitten kun sen aika tulee!
Helpoin tiehän helpot hullunpaperit olisivat olleet. Rodunjalostuksesta ja siitä, miten kiva olisi oppia ampumaan pyssyllä vähän ampumaan, olisivat jo riittäneet. Päälle vielä valitukset koulukiusashistoriasta, ja siitä miten ei luota ihmisiin, niin vapautuspaperit olisivat jo kourassa. Tarttee tosin pitää joku raja, ettei tarvitse lähteä pois valkotakkisten herrojen kanssa. Polven/muun ruumiinosan valittaminen tai huonon kuulon feikkaaminen ovat käsittääkseni myös melko tehokkaita tapoja saada vapautus, jokseenkin kuulonkin kanssa pitää olla tarkka, ettei mene ajokortti alta huonon kuulon takia.
Itse olisin tosin mieluummin käynyt intin kuin ottanut vapautuspaperit. En oikein tiedä edes miksi. Jokin siinä vain olisi kiehtonut. Pohtiessani totaaliutta oli minulla tasan kaksi vaihtoehtoa: intti ja totaalius. Haluni vaikuttaa tulevaisuuteen ja siihen, että seuraavat sukupolvet saavat eteensä valinnan, jota minulle ei koskaan tarjottu, ajaa minut kuitenkin totaaliksi vankilaan. Haluan olla mukana vaikuttamassa paremman tulevaisuuden puolesta :)
"...mutta a-luokan tosilusmut kuten minä eivät jaksa juuri ketään kiinnostaa."
Tuo johtuu siitä, että a-luokan totaalilusmuihin ei tehoa armeijan kurinpitomahdollisuudet ja lusmut osaavat sääntöjenkierron tarpeeksi tehokkaasti, jotta heitä ei saada tuomiolle rikkomuksista. Suurin osa heistä menee hommista läpi rima heiluen ja välillä käsillä tukien, mikä aiheuttaa ärtymystä niissä, jotka oikeasti haluavat tehdä työt hyvin.
Näistä seikoista johtuen ihmiset yrittävät vältellä työntekoa lusmujen kanssa, sillä he heikentävät muun porukan suoritusta ja pahimmillaan saavat kunnian töistä, joissa puolet on jonkun toisen tekemää.
"Kansallinen turvallisuus" tarkoittaa jokseenkin poikkeuksetta tosiasiassa korruptoituneen valtakoneiston turvallisuutta.
Miksei yhteiskunnassa saisi olla velvollisuuksia? Eikö olisi ollut parempi mennä sivariin tekemään hyödyllistä tai vähemmän hyödyllistä työtä, kuin totaaliin yhteiskunnan rahoja tuhlaamaan?
Sivaria en olisi kokenut omakseni, vaikka siitä välitöntä hyötyä yhteiskunnalle olisikin ollut totaalikieltäytymistä enemmän. Armeija olisi voinut olla kiva kokemus samaan tapaan kuin leirikoulu tai rippileiri, mutta hyötyähän siitä ei juuri kenellekään ole. Kunto olisi kyllä saattanut nousta hieman, joten kansanterveydellisesti sillä olisi voinut olla pienoinen vaikutus: toisaalta olen sen verran terve nykyiselläkin liikkumisella, etten usko terveyden kannalta olevan välttämätöntä kuntoa sen kummemmin kohottaa.
Koen kieltäytymisellä olevan pitkäkestoista hyötyä, kun olen mukana tekemässä muutosta nykyiseen orjatyöjärjestelmään. Armeijassa olisin kuluttanut yhteiskunnan varoja enemmän.
Valtio voi määrätä joitain velvollisuuksia kansalaisilleen, niin kauan kuin ne todella palvelevat yhteiskuntaa ja niistä koituu ehdottomasti suurempi hyöty kuin haitta kaikkien ihmisten elämään. Muutoin ei. Yksilö ei ole valtiota varten, vaan valtio on yksilöä varten.
Miesten "yleinen" asevelvollisuus on käytännössä pelkkä vitsi. Sen on armeija itse tehnyt selväksi suhtautumisessaan miljonääriurheilijoihin. NBA-ammattilaiskoripalloilija Hanno Möttölällä eivät jalat olisi kestäneet varusmespalvelusta... Miljonääri, NHL-pelaaja Olli Jokinen ei ole armeijaa käynyt, eikä ikinä tule käymäänkään. NHL-pelaaja Mikko Koivu on niin huonossa kunnossa, ettei voinut aloittaa varusmiespalvelusta, eikä tule sitä ikinä aloittamaankaan.
Itse armeijan käyneenä ja näiden esimerkkien valossa en todellakaan koe minkäänlaista moraalista tuskaa jos oma poikani asettaa oman uransa etusijalle armeijan sijaan.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 35 kommenttia